Viikonloppu pelkkää samppanjaa

Kesäkuussa 2016 matkasimme Brysselissä asuvien ystäviemme vieraaksi Ranskan samppanja-alueelle viikonlopun ajaksi. 

Champagnen maakunta sijaitsee Ranskan koillisosassa. Ainoastaan siellä tuotettua kuohuviiniä saa nimittää samppanjaksi. Viiniä alueella on viljelty jo roomalaisten ajoista lähtien ja samppanjaakin on tuotettu jo satoja vuosia. Roomalaisten jälkeen viininvijely ja juomien kehittäminen jatkui alueen monissa luostareissa. 1800-luvun lopussa Champagnen aluetta kohtasi suuri tuho, kun phylloxera-viinikirva tuhosi viiniköynnökset, niin että koko alueen köynnökset oli uusittava.

Lähde: Avellan 2016 Champagne

Samppanjan tuotannosta ja valmistuksesta tiesimme reissuun lähtiessä jo jotakin, koska olimme perehtyneet asiaan Essi Avellanilta keväällä 2016 ilmestyneen opaskirjan avulla. Opasta voi todellakin suositella. Siinä tulevat perusasiat sekä alueesta että samppanjasta, ja melkoinen määrä samppanjatalojen esittelyitä. Kirjan avulla voi kyllä tehdä aivan omatoimimatkan alueelle.

Miksi alueesta on kehittynyt niin merkittävä kuohuviinin tuotantoalue kuin se nykyisin on? Merkittävin syy on Champagnen alueen viiniköynnösten kannalta kasvupaikan erityispiirteet, jotka vaikuttavat viinin tyyliin ja laatuun. Ne ovat viileä ilmasto(vuotuinen keskilämpötila +10 astetta), kasvupaikkojen pinnanmuodot sekä viljelypalstojen suunta aurinkoon nähden. Myös alueen sijainnilla Atlantin lauhduttavan vaikutuksen ja toisaalta Keski-Euroopan mantereisen ilmaston välimaastossa on suuri merkitys.

Viileä ilmasto on erityisen ihanteellinen hapokkaiden, hienostuneiden ja pitkäikäisten kuohuviinien valmistukselle. Rypäleiden kypsymistä edistää vahvasti kalkkikivinen maaperä, joka alueella on perua 90 miljoonan vuoden takaa, jolloin maanpinta oli veden peitossa ja merien kalkkikuoriset eläimet muuntuivat ajan myötä kalkiksi meren pohjalle. Noin 20 miljoonaa vuotta sitten ns. Pariisin altaan vajotessa alas, kalkkikivikerrostuma työntyi esiin. 

Samppanjaan ja sen nauttimiseen liittyy mielikuvina juhla, luksus ja kalleus. Vuonna 2014 kilo samppanjarypäleitä maksoi keskimäärin 5,89€. Yhden pullollisen valmistukseen tarvitaan 1,2-1,5 kg rypäleitä, jotka kerätään käsin. (Avellan 2016) Ei siis ole ihme, että samppanja on hintavaa.

Matkareittimme alueelle kulki siten, että perjantaiaamuna lensimme Pariisiin ja sieltä jatkoimme matkaa TGV-junalla Reimsiin. Junamatka Charles de Gaullen lentokentältä kesti puoli tuntia Champagne-Ardennen asemalle, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Reimsin keskustasta. Aseman vieressä sijaitsevalta Avis-autovuokraamosta olimme varanneet auton, mikä oli välttämätöntä alueeseen tutustumisen kannalta.

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme muutaman tunnin ajan Reimsin kaupunkiin. Reims on Champagnen alueen suurin kaupunki, jossa asukkaita on noin 190 000. Kaupungissa sijaitsee suuria shampanjataloja, kuten Veuve Clicquot ja Taittinger. Siellä ovat myös alueen merkittävimmät nähtävyydet. Toinen kaupungin Unescon maailmanperintölistalle päässeistä kohteista on Notre Dame de Reimsin yli 800 vuotta vanha katedraali. Katedraalissa on aikoinaan kruunattu Ranskan kuninkaat, joten sen historiallinen merkitys on suuri.

Kirkko oli todella upea.
Unescon maailmanperintölistalle ovat päässeet vuonna 2015 myös Champagnen kukkulat, talot ja kellarit. Ei kuitenkaan koko maakunta, vaan 14 konkreettista kohdetta, jotka symboloivat koko aluetta. Tällaisia ovat esimerkiksi Ayn ja Hautvillersin viinirinteet, Avenue de Champagnen kellarit sekä Reimsin Saint-Nicaisen kukkula.

Iltapäivällä lähdimme ajamaan Reimsista parinkymmenen kilometrin päässä sijiatsevaan Epernayn pikkukaupunkiin, joka on yksi merkittävimmistä shampanjan tuotannon kannalta, samppanjan pääkaupungiksikin nimitetty. Asukkaita kaupungissa on noin 25 000. Kaupunki sijaitsee Marne-joen varrella.

Majoituttuamme pieneen Kyriad-nimiseen hotelliin aivan kaupungin keskustan tuntumassa, lähdimme tutustumaan kaupunkiin.

Ruusut kukkivat kauniisti hotellin edustalla.

Aivan hotellimme läheltä alkoi kaupungin kuuluisa pääkatu: Avenue de Champagne, jonka varrella sijaitsevatmonet suuret ja tunnetut samppanjatalot, kuten Moet & Chandon ja Perrier-Jouet. Maan alla puolestaan on kilometreittäin kellareita, joissa samppanja kypsyy. Asukaslukuunsa nähden kaupungissa on myös erittäin runsaasti viinikauppoja. 

80 prosenttia samppanjan kaupasta tapahtuu suurien samppanjatalojen ja tunnettujen brändien, kuten Mumm, Moet & Chandon, kautta. Näihin on myös helppo tutustua, koska niissä järjestetään maksullisia kierroksia. Hinnat eivät ole merkittävästi halvempia suoraan samppanajatalosta ostettuna, koska talot eivät halua kilpailla paikallisten kauppiaiden tai omien suositushintojensa kanssa.

Turistikierroksia järjestävien suurten talojen lisäksi alueen 15 000 pienviljelijästä yli 4 400 myy viiniä omalla nimellään. Viljelijä-tuottajilla vierailu usein edellyttää etukäteen sopimista, ja ongelmaksi saattaa muodostua se, ettei viljelijä puhu muuta kuin ranskaa.Vierailu tai maistelu eivät yleensä maksa mitään, ja jos yhteinen kieli löytyy, esittelyssä voi saada tarkemmin tietoa viinin viljelyyn ja tuotantoon liittyen. Monet viljelijöistä myyvät lähes koko tuotantonsa suoraan kellarinsa ovelta, jolloin 15 €:lla voi saada todella hyvää samppanjaa. 

Vielä ensimmäisenä päivänä emme käyneet tutustumassa samppanjataloihin, mutta toki joimme samppanjaa illan aikana parissakin baarissa, kun kävimme kävelemässä kaupungilla ja syömässä.

Epernay oli erittäin viehättävä pikkukaupunki.

Hautvillersin luostarissa elänyttä benediktiiniläismunkkia Dom Perignonia (1638-1715)pidetään samppanjan "keksijänä". Hän ymmärsi, että erilaisia perusviinejä yhdistelemällä voidaan saada aikaan vivahteikkaampia ja tasapainoisempia kokonaisuuksia (Avellan 2016). Maailmanmaineeseen samppanja nousi Ranskan hovin ansiosta. Esimerkiksi Aurinkokuningas Ludwig XIV oli tunnettu samppanjan ystävä. Dom Perignonin patsas löytyy Epernaysta Avenue de Champagnen varrelta.

Alunperin samppanjan kuplia pidettiin vitsauksena, joista haluttiin päästä eroon. Koska viinin valmistuksen kemia ei ollut vielä tiedossa, ei Perignon aikalaisineen ymmärtänyt, että viinin käyminen keskeytyi kylmän talven tultua ja alkoi uudelleen keväällä. Samppanjan kuplat kun syntyvät ns. toisen käymisen tuloksena.

Aurinkokuninkaan aikaan samppanjan myyminen pulloissa oli kiellettyä. Asiakas itse pullotti tynnyristä samppanjan. Tällöin kuohun aiheuttava toinen käyminen alkoi pulloissa, ja se aiheutti usein pullojen rikkoutumisen. Englannin markkinoilla kupliin suhtauduttiin innokkaammin ja se johti siihen, että sokeria alettiin jopa lisätä kuohun aikaansaamiseksi 1660-luvulla. Englannissa käytetyt vahvemmat pullot ja tiiviit korkkisulkimet mahdollistivat viinin toisen käymisen pulloissa. Champagnessa kuohuviinin kehittäminen mahdollistui vasta vuonna 1728, jolloin Ludwig XV salli samppanjan myymisen pulloissa.

Yksi Epernayn nähtävyyksistä on Champagne de Castellane. Siellä sijaitsee mm. samppanjan valmistuksen historiaa havainnollistava museo. 

Lauantaiaamuna, hyvin nukutun yön ja hotelliaamiaisen jälkeen, lähdimme autoillen tutustumaan alueeseen. Kello 14 aikaan olimme sopineet tapaavamme ystävämme Ayn kylässä sijaitsevassa hotellissa. Ayn kylään matkaa Epernaysta oli vain muutama kilometri, joten meillä oli hyvin aikaa lähikyliin tutustumista varten.

Ennen kuin ajoimme ulos Epernaysta kävimme tutustumassa kaupungin Notre Dame-katedraaliin.

 

Ajaessamme Epernayn ulkopuolelle törmäsimme tienviittaan, joka osoitti kasvitieteelliseen puutarhaan, Le Centre Botanique de la Presle. Lähdimme seuraamaan viittoja ja löysimme paikan, jossa mainostettiin olevan 900 erilaista ruusulajiketta muiden koristekasvien, puiden ja pensaiden lisäksi. Paikka oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen, vaikka edellisten päivien runsaiden sateiden vuoksi maa oli tosi märkää. Vesi tirsui varpaiden välissä sandaaleilla kävellessä. Paikalla oli kaksi nuorta miestä, joista toinen pystyi heikolla englannin kielellä hiukan kertomaan paikasta. Ihmetteli kovasti, miten olimme paikkaan "eksyneet".

Olimme ajellessamme nähneet jo joissakin paikoissa punaisena kukkivia unikoita tien varrella. Vielä emme olleet kuitenkaan löytäneet sellaista peltoa, joka olisi täynnä unikoita. Kasvitieteelliselle puutarhalle kääntyessämme kaukana edessä häämötti jotain punertavaa, ja siksipä jatkoimme vielä eteenpäin puutarhalla käynnin jälkeen.

Ja se kannatti.

Matkallamme näimme myös silmänkantamattomiin ulottuvia viinitarhoja. Samppanjan valmistaminen Champagnessa perustuu pääasiallisesti kolmeen rypälelajikkeeseen, joita alueella viljellään. Kaksi kolmesta yleisimmin käytetystä rypälelajikkeesta on punaisia ja vain yksi valkoinen. Pinot noir (38%)ja Meunier (31%) ovat punaiset lajikkeet ja Chardonnay (30%) valkoinen. Jo Dom Perignon keksi tavan puristaa punaisista rypäleistä vaaleaa mehua, koska ilmastollisten olosuhteiden vuoksi alueella ei voida tuottaa punaviiniä. Yksi samppanjan vivaihteikkuuteen ja tasapainoon vaikuttavista tekijöistä on tuottaa viinit eri rypälelajikkeiden sekoituksena. 

Chardonnayn sanotaan  antavan samppanjalle sen selkärangan – luuston. Se tuo cuveeseen eli sekoitukseen sitruunaisuutta, vihreää omenaa, mineraalisuutta sekä kukka-aromeja. Pinot noir on puolestaan samppanjan lihaksisto. Se tuo suutuntumaan runsautta, leveyttä ja ryhdikkyyttä. Punaiset hedelmät, aluskasvillisuus, sienimäisyys ja mausteisuus ovat sille tyypillisiä aromeja. Meunieria pidetään alemmassa arvossa edellisiin verrattuna sen heikomman ikääntymispotentiaalin sekä sen ryhdittömyyden vuoksi. Aromeina ovat hedelmäisyys ja kukkeus. Tämän vuoksi sitä käytetään yleensä vuosikerrattomissa vakiosamppanjoissa, jotka kulutetaan nuorena.

Eri lajikkeilla on omat kasvupaikkavaatimuksensa. Lisäksi ne myös kukkivat ja kypsyvät eri aikaan, joten on todennäköisempää ettei halla, rakeet tai sateet tuhoa koko satoa.

Puolenpäivän maissa olikin jo aika palailla takaisin kohti Epernayta ja edelleen Ayn kylään. Tiet olivat hyväkuntoisia, vaikkakin aika kapeita, varsinkin kylien kohdalla. 

Matkalla yritimme poiketa Hautvillersin kylässä, missä aikoinaan munkki Dom Perignon luostarissaan kehitti samppanjan valmistusta. Kylä oli kaunis, ja koska oli lauantai ihmisiä oli paljon liikkeellä, emmekä löytäneet mistään parkkipaikkaa. Näin ollen ajoimme suoraan Epernayhin ja lounaalle.

Lounaan jälkeen olikin jo aika jatkaa matkaa Ayn kylään ja hotelli Castel Jeansoniin, missä tapasimme ystävämme sekä muun vierasjoukon. Kaiken kaikkiaan vieraita oli 13, suurin osa Suomesta. 

Pieni hotelli oli todella kaunis ja kaikin puolin miellyttävä.

Hotelli oli samppanjatalo H.Goutorben omistama ja niinpä päädyimme ex tempore tutustumaan tähän samppanjataloon heti kohta, kun joukkomme oli koossa ja tervetulosamppanjat oli nautittu hotellin loungessa. Talon emäntä järjesti esittelyn ja pienimuotoisen tastingin salaman nopeudella. Tastingin päätteeksi oli mahdollisuus ostaa samppanjaa, ja tulihan sitä ostettuakin muutama pullo.

Ennen vuotta 1836, jolloin kehitettiin laite viinin sokeri-pitoisuuden mittaamiseksi, kuohuviinin valmistus oli kokeellista ja vaarallistakin puuhaa. Jopa 80% pulloista saattoi räjähtää liian suuren sokerilisäyksen vuoksi. Rikkoutuvat pullot saattoivat jopa tappaa, siksi kellareissa oli pukeuduttava nahkaliiveihin ja häkkimäisiin suojuksiin pään ympärillä.

Samppanjan valmistusta varten rypäleet on poimittava käsin, koska ehjät, nopeasti puristetut rypäleet ovat välttämättömyys laadukkaan samppanjan valmistamiseksi. Tuotettaessa väritöntä viiniä tummista rypäleistä nopea käsittely on tarpeen, ettei kuoren tumma väri pääse leviämään hedelmälihaan. Samasta syystä puristuksen täytyy tapahtua hitaasti ja hellävaraisesti.

Lain mukaan yhdestä 4000 kilon puristuksesta saa ottaa talteen 2 550 litraa mehua, josta parhaaksi ydinosaksi (cuvee) luokitellaan 2 050 litraa. Loppu on laadultaan heikompaa ja karvaampaa ns. häntäosaa.

Puristuksen jälkeen viilennetty mehu jätetään tankkeihin noin vuorokaudeksi, jotta karkein sakka laskeutuu.

Ensimmäinen käyminen tapahtuu joko viljeltyjen tai villihiivojen avulla 15-20 asteen lämpötilassa terästankeissa, sementtisammioissa, tammitynnyreissä tai -sammioissa. Terästankit ovat yleistyneet paremman hygienian sekä hapettumisenestokykynsä vuoksi.

Käymisen loputtua 95% tuottajista antaa viiniensä käydä malolaktisen eli maitohappokäymisen, joka muuttaa viinin terävämmät omenahapot pehmeämmiksi maitohapoiksi. Tämä johtuen siitä, että viileällä Champagnen alueella rypäleissä on luontaisesti suuri määrä omenahappoja suhteessan viinihappoon. 

Sekoittaminen on samppanjatalojen viinintekijöiden taidonnäyte. Parhaimmillaan satoja yksiulotteisia viinejä toisiinsa yhdistämällä voidaan saada ainutalaatuisen moniulotteisia, hienoviritteisiä ja tasapainoisia samppanjoita. Vakiosamppanjoita valmistettaessa kellarimestarilla on myös käytössään edellisten vuosien reserviviinejä, joiden avulla voidaan häivyttää vuosikertaeroja ja muokata viinityyliä.

Kuohun aikaansaaminen toisen käymisen avulla tapahtuu lisäämällä pullotuksen yhteydessä hiivaa, hiivan ravinteita, kirkastusainetta (bentoniittia) ja sokeria (24 g/l). Sokeri saa aikaa pulloon tyypillisen kuuden ilmakehän paineen, kun käymisessä syntynyt hiilidioksidi liukenee viiniin. Alkuun samppanjat olivatkin erittäin makeita, koska alueen viinien hapokkuutta haluttiin pehmentää suurella sokerilisäyksellä. 1800-luvun edetessä samppanja kuitenkin "kuivui" eli lisättävän sokerin määrää vähennettiin.

Pullotetut viinit siirretään kellareihin lepäämään toisen käymisen ja sitä seuraavan kypsytyksen ajaksi. Useinmiten pullot suljetaan kruunukorkilla. Korkin alle sijoitetaan pieni muovitulppa, joka kerää hiivasakan tanssitusvaiheessa. Viileä kellarilämpötila (10-12 astetta) on tärkeä hitaan käymisen ja sen tuloksena hienon kuohun ja moniulotteisen viinin syntymiselle.

Toinen käyminen kestää parista viikosta kolmeen kuukauteen. Sokerin loputtua hiivasolut alkavat kuolla ja hajotessaan ne reagoivat viinin ainesosien kanssa. Ns. autolyysi alkaa vajaan vuoden kuluttua. Sen tuomat leipämäiset ja paahteiset aromit ovat laadukkaassa samppanjassa tärkeitä. Siksi lainmukainen 15 kuukauden minimikypsytysaika on liian lyhyt. Hiivasakkakontakti myös pehmentää viinin suutuntumaa pyöreämmäksi. Kypsytys sakan päällä estää viiniä hapettumasta, sen takia pitkäänkin kypsytetty samppanja on markkinoille tullessaan erittäin nuorekasta.

Kun viinit ovat kypsyneet kellarissa riittävän pitkään jäljellä ovat sakan poisto ja makeutus. Sakka ajetaan pullon kaulaan tanssittamalla manuaalisesti tai koneellisesti. Perinteinen tanssitus kestää kolme viikkoa, jona aikana tanssittaja kääntää pulloja päivittäin vaakasuorasta kohti pystysuoraa. Tanssituksen jälkeen pulloja voidaan vielä kypsyttää pystyasennossa ennen sakan poistoa. 

Nykyisin sakan poisto tapahtuu mekaanisen korkituslinjan avulla, jossa pullon kaulan sisältämä sakka ja viini jäädytetään -20 asteisessa nesteessä jääsohjoksi, joka avatessa ponnahtaa paineen vaikutuksesta ulos pullosta. Jäljelle jäävä neste on kirkasta, mutta pullossa on pieni nestevaje ja viini on rutikuivaa. Siksi pulloon lisätään pieni määrä viiniä sekä sokeria. Sokerilla on oma roolinsa myös korkituksen jälkeisessä käymisessä. Brut-samppanjaan lisättävä sokerimäärä on 9 g/l.

Samppanja suljetaan perinteisesti luonnonkorkilla, joka on valmistettu yhteen liimatuista korkinpalasista sekä kahdesta korkkiliuskasta korkin alaosassa. Korkkivika voi kuitenkin pilata samppanjan ja sen vuoksi teknisten korkkien käyttö yleistynee pikku hiljaa.

Korkituksen ja rautalankasidoksen kiinnittämisen jälkeen pulloja käännellään, jotta sokeriliuos ja lisätty viini sekoittuvat.

Tyypillinen lisäkypsytys kellareissa on 2-3 kk – Avellanin (2016) mukaan se on liian lyhyt. Myös vuosikerrattomia vakiosamppanjoita on siksi suositeltavaa säilyttää ennen nauttimista.

Samppanjatalon emäntä ja isäntä järjestelemässä tastingia. Maistelimme kahta erilaista samppanjaa.

Palvelu oli hyvää:laatikollinen samppanjaa toimitettiin suoraan hotelliimme. Laatikosta pullot oli kuitenkin purettava matkalaukkuun: hyvin tuli seitsemän (yksi pullo tuli ostettua vielä myöhemmin)pulloa kahteen kovaan matkalaukkuun vaatteiden sekaan pakattuna koti-Suomeen.

Kello neljäksi oli sovittuna varsinainen samppanjatalovierailu ja Roger Brun - samppanjoiden tasting. Maistelimme kaikkiaan kahdeksaa eri samppanjaa ja isäntä Philippe kertoi erittäin hauskasti samppanjan tuottamisesta ja eri samppanjalaatujen eroista. 

Ensimmäiseksi maistelemamme samppanja oli isännän mielestä sopiva esimerkiksi johonkin juhlaan, kuten häihin. "Koska sinne täytyy kutsua paljon sellaisiakin ihmisiä, joista ei niin paljon tykkää" - oli isännän selitys. Yksi joukostamme kysyi, juoko isäntä itse kyseistä samppanjaa. Siihen hän vastasi: "En, minä myyn sen."

Samppanjat jaetaan 3 pääryhmään:

• Vakiosamppanja (non-vintage): 80-90% koko tuotannosta, valmis nautittavaksi markkinoilletulohetkellä, vähintään 15 kk kypsytys, yleensä kypsytetty 2-3 vuotta
  
• Vuosikertasamppanja (vintage): valmistetaan keskivertoa parempina vuosina, kypsytetään pidempään, vähintään 36 kk
  
• Luksussamppanja: esim. Dom Perignon, Cristal, pisin kypsytysaika

Muita samppanjan luokitteluperusteita ovat eri makeusasteet sekä väri. Vaaleanpunaisen roseesamppanjan suosio on kasvanut, vaikka sen hinta on korkeampi yleensä.

Esittelyn loputtua oli taas ostosten aika. Aika monta laatikkoa kertyi ystäviemme auton peräkonttiin. He kun ystävällisesti lupasivat tuoda laatikot Suomeen kesälomalle tullessaan.

Yhteisellä illallisellakin tietysti nautimme samppanjaa, ja aivan ihanaa ruokaa Epernayn La Grillade Gourmande-ravintolassa. Ravintola on rankattu Epernayn parhaimpiin kuuluvaksi, jos ei parhaimmaksi.

 Alkuruokana oli parsakaalikeitto.

 Seuraavaksi mm. limellä kypsytettyä lohta ja linssejä, 

 kampasimpukoita,

 kyyhkystä taikinakuoressa ja

 jälkiruokana mm. mansikoita. Puolenyön maissa oli mukava kömpiä nukkumaan vatsa herkkuja täynnä.

Sunnuntaiaamuna hotellissa nautitun aamiaisen jälkeen oli vielä ohjelmassa vierailu Epernayssa sijaitsevassa Mercier´n samppanjatalossa. Tämä talo oli hyvä esimerkki suuresta talosta, jossa turistikierroksia järjestetään päivittäin, lähes ympäri vuoden. Essi Avellan suosittelee kirjassaan käyntiä Mercier´llä, koska tutustumiskierros on siellä erittäin hyvin järjestetty. Hänen mukaansa Mercier`n samppanjat ovat helposti lähestyttäviä ja mutkattomia, mutta eivät kovin luonteikkaita. 

                                                                         

 

 Mercier´n kellareihin tutustuttiin pienoisjunan kyydissä. 1800-luvun lopulla talon perustaja Eugene Mercier oli aikaansa edellä mm. siinä, että hän teki kaikkien aikojen ensimmäisen mainosfilmin talon samppanjoiden valmistuksesta yhdessä Lumieren veljesten kanssa. Noin 3,7 miljoonaa ihmistä jonotti tarinan mukaan nähdäkseen filmin. Mercier myös rakennutti maailman suurimman tammitynnyrin Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1889. Sitä kuljettamaan Epernaysta Pariisiin tarvittiin 24 härkää ja 18 hevosta. Tynnyriä kuljetettaessa sortui siltoja, ja jopa rakennuksia jouduttiin purkamaan, että se saatiin kuljetettua määränpäähänsä.

Ostoksiakin olisi voinut tehdä, mutta jätimme tällä kertaa Mercier´n samppanjaa ostamatta. Olihan ostoksia tullut jo tehtyä useampia pulloja.

Mercier´n esittelyn jälkeen oli hyvästelyjen aika. Seurueemme hajaantui, osa jatkoi vielä lomailua Ranskassa, osa suuntasi lentokentälle ja sieltä edelleen Suomeen.

Meillä oli vuokra-auto vielä käytettävissä iltaan kello 18 saakka, joten aioimme käyttää ajan vielä alueeseen tutustumiseen. Ensimmäiseksi auton keula käännettiin kohti Hautvillers´n kylää. Nyt paremmalla onnella löysimme autolle parkkipaikan ja saatoimme vierailla luostarin kappelissa sekä käydä lounaalla.

Hautvillers´n luostarin kappeliin on haudattu samppanjan kehittämisestä historiaan jäänyt munkki Dom Perignon.

Hautvillers´n kylä oli erittäin kaunis.

Lounaan jälkeen viimeinen tutustumiskohteemme oli La Cave aux Coquillagesin paleontologinen museo. Se on syntynyt viinintekijä Champagne Legrand-Latourin Thibauld Legrandin intohimosta geologiaan ja fossiilien kaivamiseen. Tämän vierailuvinkin saimme brysseliläisiltä ystäviltämme. Fleury-la-rivieren kylä, missä museo sijaitsee, on muutaman kilometrin päässä Hautvillers`n kylästä. 

 

Saavuttuamme museon eteen paikka näytti aivan autiolta. Sen verran saimme kuitenkin ranskankielisestä kyltistä selville, että esittelyn pitäisi olla klo 14.30 ja myös sunnuntaina. Teimme lähes autiossa kylässä - vain muutama ihminen työskenteli viereisessä viinitarhassa - pienen kävelyretken ja palasimme takaisin. Museon ovi oli auki, menimme sisään ja ostimme liput. Esittelijä ei puhunut kuin ranskaa. Sen verran saimme selville, että hän kysyi minkäkielisen esitteen haluamme ja niin seurasimme esittelyä englanninkielisen esitteen avulla. Meidän kahden, mieheni ja minä, lisäksi kierrokselle osallistui yksi nuoripari.

Fossiileja oli aivan valtavasti. Niitä oli kaivettu esiin ja luokiteltu, mutta niitä näkyi maanalaisten käytävien seinissä ja katossa.

Museon yhteydessä olevassa kaupassa myytiin sekä fossiileja että alueen samppanjaa. Samppanjan mainostetaan saavan oman erityisominaisuutensa alueen fossiileja "vilisevästä" maaperästä. Pitihän sieltä ostaa yksi pullo samppanjaa kotiin vietäväksi. Se odottelee vielä kaapissa oikeaa hetkeä korkattavaksi.

Parinkymmenen kilometrin ajomatkan jälkeen tankkasimme pienen sitikkamme, palautimme auton vuokraamon parkkialueelle ja pudotmme avaimet "postiluukkuun". Sopivasti klo 18.20 lähti juna kohti Pariisia ja me jatkoimme lomailua siellä kolme päivää ennen paluuta kotiin ja juhannuksen viettoon.

Lähteenä käytetty Essi Avellanin keväällä 2016 julkaistua opaskirjaa Essi Avellanin Champagne Opas samppanjanystävälle ja viinimatkailijalle