Budapest Lokakuussa 2015

Syysloma tuli tarpeeseen syksyn puurtamisen jälkeen. Onneksi lomalle oli varattu muutaman päivän reissu Budapestiin. Lomaa edeltävä viikko näytti säätietojen perusteella tosi hienolta, päivällä lämmintä lähes 20 astetta, mutta loman lähestyessä ennusteet muuttuivat viileämmiksi ja sateisemmiksi. Näin ollen oli muutettava mukaan otettavien vaatteiden laatua.

Lauantai 10.10.

Lauantai-iltana, perille päästyämme sataa tihuutti vettä. Olimme jo päättäneet mennä kentältä taksilla huoneistohotelliimme. Matkaoppaissa oli varoiteltu epävirallisten taksien käytöstä, niinpä suuntasimme kohti virallista Fö-taxia. Taksin saamiseksi piti kuitenkin jonottaa kioskista eräänlainen voucher, johon oli merkitty taksin numero. Matka hotellille sujui joutuisasti, mutta hotellin löytäminen tai paremminkin havaitseminen ei sitten tapahtunutkaan niin helposti. Onneksi avulias taksikuski opasti meitä.

Olimme varanneet huoneiston nimellä Comfort Apartments, mutta sitä nimeä ei oikeasti lukenut missään, ei seinässä, eikä ovisummerissa. Lopulta löysimme kuitenkin receptionin rakennuksen toisesta kerroksesta ja asiat alkoivat rullata. Viime vuosina yleistynyt kaupunkivero piti maksaa myös täällä heti saavuttuamme. Kahdelta se oli 7 euroa, kun yövyimme 5 yötä. Hotellimme sijaitsi Pestin puolella Kiraly utca-nimisen kadun varrella. Hotellin sijainti oli erinomainen, koska kadun varrella oli runsaasti ravintoloita jne, sekä lyhyen kävelymatkan päästä löytyi parikin metroasemaa.

Kun olimme asettautuneet Ikean kalusteilla, tekstiileillä ja astioilla kalustettuun huoneistoomme, lähdimme katselemaan illallispaikkaa kotikadultamme.

Sateisen sään vuoksi päädyimme aivan kadun toisella puolella olevaan Noir- nimiseen ravintolaan. Ehkä valinnassa osaltaan painoi myös 10%-alennuskortti, jonka saimme hotellimme respasta. Ruoka, lihaa ja perunaa, unkarilaisen punaviinin kera oli oikein maukasta. Kummasti viileällä ja sateisella säällä tekee mieli syödä vahvaa liharuokaa, eikä mitään salaattia.

Sunnuntai 11.10.

Sunnuntaiaamunakin satoi, kun lähdimme etsimään aamiaista noin puoli yhdeksän aikoihin. Monet paikat olivat vielä kiinni, joten aamiainen oli aika niukka. Konditoriasta ostettu piirakka pala ja kahvia.

Tiesimme, etta sunnuntaina kaupungissa oli menossa juoksutapahtuma Spar-maraton, ja niinpä asetuimme erääseen kadunkulmaan hetkeksi seuraamaan tapahtumaa. Tapahtuman nettisivun mukaan osallistujia oli 25 000. Ihan kaikkien ohijuoksua emme jaksaneet seurata.

Jatkoimme matkaa kävellen kohti kuuluisaa Parlamenttitaloa. Matkalla törmäsimme Vapaudenaukioon, jonka yhdellä reunalla sijaitseva veistos on omistettu Budapestin vuosina 1944-1945 vapauttaneille neuvostosotilaille. Toisella reunalla taas veistokseen ikuistettuna on Yhdysvaltain entinen presidentti Ronald Reagan.

Ronaldin takaa häämöttääkin jo kohteemme eli Parlamenttitalo. Saimme varattua liput iltapäivän englanninkieliselle opastetulle kierrokselle. EU-kansalaisille lipun hinta oli 2000 forinttia, muille tuplasti enemmän. Täydensimme samalla Parlamenttitalon kahviossa niukkaa aamiaista, kahvilla ja hedelmillä.

Vuonna 1902 Unkarin kansalliskokoukselle valmistunut Orszghaz on aika erinäköinen parlamenttirakennus kuin oma Eduskuntatalomme. Sen suunnittelijan sanotaan saaneen vaikutteita Lontoon parlamenttirakennuksesta, ja olevan Euroopan hienoimpia uusgoottilaisia rakennuksia. Ei voi tosiaankaan väittää, ettei se olisi kaunis kaikkine yksityiskohtineen.

Koska tutustumiskierros olisi vasta iltapäivällä, teimme nopeasti muutoksen suunnitelmiimme. Kävelimme lähimmälle metroasemalle, ostimme kolmen päivän liput kaupungin liikennevälineisiin ja ajaa hurautimme metrolla Tonavan alitse Budan puolelle. Sieltä saimmekin uusia näkökulmia Parlamenttitalosta.

Kivuttuamme Tonavan rannasta Linnavuorelle tutustuimme ensimmäiseksi Unkarin kansallispyhäkköön Matiaksen kirkkoon, Matyas-templon. Opaskirjan mukaan kirkon tyylien kirjo kertoo 1200-luvulla valmisuneen kirkon sekä koko kaupungin myrskyisästä historiasta. Kirkkoa on laajennettu useampaan kertaan, ja se on toiminut turkkilaiskaudella (1500-1600-l) myöskin moskeijana. Nykyisen uusgoottilaisen ilmeensä kirkko on saanut 1800-luvulla toteutetun restauroinnin myötä.

Matiaksen kirkon monivärinen tiilikatto on rakennettu vuosina 1950-1970. Alkuperäinen katto tuhoutui Budapestiä piirittäneiden neuvostojoukkojen tulituksessa vuosina 1944-1945.

 

Kirkossa kiertelyn jälkeen olikin jo nälkä. Kiertelimme hetken etsien sopivaa lounaspaikkaa. Lopulta päädyimme aika lähellä kirkkoa sijaitsevaan Arany Hordo- nimiseen ravintolaan, missä söimme Buda-menun mukaisen lounaan punaviinin kera,

Gulassia alkuruoaksi

Pääruoka tarjottiin aika mielenkiintoisessa astiassa

Ja taas turisteja höynäytettiin, kun tuli tilattua lasilliset viiniä ilman viinilistan tarkastelua. Laskun tullessa totesimme, että lasilliset viiniä maksoivat yhtä paljon kuin ruoka-annoksemme (alkuruokana gulassikeittoa ja pääruokana kanaa).  Ei viini ihan kalleinta listalta ollut, toiseksi kalleinta vain. Ruokailun jälkeen palasimme metrolla takaisin Pestin puolelle. Ennen Parlamenttitallon tutustumista ennätimme vielä kahville läheiseen kahvilaan. Nautimme kahvit yhteisen leivonnaisen kera.

Parlamenttitalo oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde. Turvatarkastuksen jälkeen opas esitteli rakennuksen upeimpia alueita, suurelta osinhan rakennus koostuu tavallisista toimistotiloista. Valokuvata sai muuten sydämensä kyllyydestä, paitsi salissa, jossa säilytetään Unkarin kruununkalleuksia; Pyhän Tapanin kruunua ja valtikkaa.

Pääsisäänkäynti, jota käytetään vain esimerkiksi valtiovierailujen yhteydessä. Kuluja rakentamisessa ja sisustuksessa ei ole säästelty.

Kruununkalleuksia vartioivien sotilaiden vahdinvaihto.

Upeita lasimaalauksia.

Istuntosali.

Unkarissa kuten usein muissakin Keski-Euroopan maissa TV-ohjlemat olivat dupattu unkariksi. Niin CSI New Yorkin kuin muidenkin sarjojen ja elokuvien henkilöt puhuivat unkaria. Emme löytäneet myöskään ainuttakaan englanninkielistä kanavaa huoneistomme TV:stä. Uutislähetysten sääennusteista onneksi karttojen ja sääsymbolien avulla sai vähän tietoa tulevan päivän säätilasta. No, toki tabletiltakin pystyi katsomaan sääennusteet. Mutta meillä on ollut aina tapana katsoa paikallisesti TV:stä. 

Maanantai 12.10.

Koska maanantai näytti sateiselta, päätimme tehdä maanantaista ostospäivän ja suunnata kaupungin ulkopuolella sijaitsevan Outlet-kauppakeskukseen. Premium- outlet sijaitsi noin puolen tunnin bussimatkan päässä. Saimme selviteltyä, että bussit tuohon suuntaan lähtevät Kelenföldin linja-autoasemalta. Ja sinne pääsimme uusimmalla metrolinjalla, M4, jota ei vielä opaskirjassamme ollut, mutta löytyi netin ja metroaseman kartasta. Niinpä lähdimme taas ilman aamiaista liikenteeseen, ostimme bussiliput automaatista ja menimme taas läheiseen konditoriaan aamukahville. Sitten tulikin lentävä lähtö, kun aloimme tutkimaan tarkemmin bussiaikatauluja. Totesimme, että bussi lähtee viiden minuutin kuluttua ja seuraava vasta tunnin kuluttua. Joten, ei muuta kuin kahvit ja syötävät mukaan ja juosten bussille. Onneksi olimme suurin piirtein katsoneet, mistä bussit lähtevät. Saman tein, kun istahdimme paikoilleen, bussi lähtikin.

Itselleni outlet oli hiukan pettymys. Mies sen sijaan teki ostoksia siihen malliin, että puolen päivän jälkeen ehdotin jo hotellille lähtöä:)Toki sieltä itsellenikin jotain mukaan tarttui.
                                                                    

Koska päivää oli vielä jäljellä, heitettyämme ostokset hotellille, otimme uuden suunnan hotellilta. Ensimmäiseksi törmäsimme hauskaan leikkipuistoon sekä "virallisiin" ja "epävirallisiin" seinämaalauksiin aivan hotellimme kulmilla.

    

       

Hotellimme sijaitsi Budapestin ns. Juutalaiskorttelin reunamilla. Aikoinaan 1800-luvulla ja aina toiseen maailmansotaan asti aluetta asutti  vahva juutalaisyhteisö. Alueelta löytyy nykyisin erilaisia kauppoja, baareja jne, mutta myöskin useampikin synagoga. Pieni 1900-luvun alussa rakennettu Kazinczyn synagoga oli erittäin viehättävä.

Synagogassa vierailun jälkeen olikin sopivaa käydä kahvilla kosher-kahvilassa. Kävelyreittimme kulki vielä ennen shoppailukatu, Vaci utcalle päätymistä, Euroopan suurimman synagogan ohitse.

Synagogaan mahtuu 6000 ihmistä. Tornit ovat 43 metriä korkeita. Sen yhteydessä sijaitsee myös juutalaisten museo.

Museon edessä sijiaitseva veistos Itkupaju vuodelta 1991 on tehty toisen maailmansodan aikaisten Unkarin juutalaisuhrien muistoksi.

Vaci utca-niminen katu on Budapestin shoppailukatu. Se on kävelykatu, jonka varrelta löytyy lukuisia kauppoja, baareja, kahviloita ja ravintoloita. Suurin osa kaupoista on kansainvälisten brändien liikkeitä sekä turistikrääsää kauppaavia putiikkeja, mutta löytyi kadun varrelta yksi mielenkiintoinen neuleliike, Suel. Sieltä tuli hankittua upea musta neulejakku.

Loppuillan vietimmekin sitten mässäilemällä hotellimme vieressä sijaitsevassa ravintolassa, Trofea Grill. Paikassa oli kiinteä hinta, 5 500 forinttia/henkilö ja tällä hinnalla sai sekä syödä että juoda valitsemaansa juotavaa niin paljon kuin halusi. Ruoat haettiin noutopöydästä, osa valmistettiin grillissä oman valinnan mukaan. Ruoka oli hyvää, vaikka ei tietenkään mitään fine diningia. Olihan se tällainen Ruotsin laiva-meininki koettava Budapestissäkin, kun sitä niin kovasti mainostettiin. Ravintola näytti olevan aika lailla täynnä joka ilta, kun siitä ohitse kuljimme.

Tiistai 13.10.

Tiistaiaamun ensimmäinen tutustumiskohde jo ennen Starbucksin aamiaista oli Pyhän Tapanin kirkko. Kirkon kupoli on yhtä korkea, 96 m, kuin Parlamenttitalossa. Sisätiloiltaan uusrenesanssia edustava kirkko oli hyvin tumma. 

Kirkko on rakennettu vuosina 1851-1905, mutta se kärsi suuria tuhoja toisen maailmansodan aikana. 1980-luvulla se on entisöity entiseen loistoonsa.

Pyhän oikean kappelissa on esillä Tapani I Pyhän muumioitunut oikea kyynärvarsi pyhäinjäännöksenä. 

Kirkon edessä oli jo aamulla lippujen myyntipiste illalla kirkossa järjestettävää konserttia varten. Emme vielä tuolloin ostaneet lippuja, mutta palasimme illalla jo hyvissä ajoin ennen klo 20, jolloin konsertti alkoi.

Aamiaisen jälkeen poikkesimme matkallamme Budan puolelle ensin maailmanpyörässä, joka sijaitsee Erzsebet ter-aukion laidalla. Kolme kierrosta korkeuksista antoi taas uutta näkökulmaa kaupungin tarkasteluun. Vaikka vähän pelottikin, silti sinne oli mentävä.

Maisemat vain näyttävät kovin harmailta, kuten koko reissumme ajan. Aurinko, kun ei suostunut oikein näyttäytymään.

Maailmanpyörän vieressä oli paikka, johon ihmiset olivat kiinnittäneet lemmenlukkoja.

Ketjusiltaa, joka on Budapestissä Tonavan ylittävistä silloista, vanhin, pitkin ylitimme kävellen kaupunkia jakavan joen. Vuonna 1849 valmistunut silta yhdisti aikoinaan Budan ja Pestin kaupungit. Ketjusillan Budan puoleisessa päässä sijaitsevan köysiradan, Funikulaarin, avulla pääsee nousemaan Linnavuorelle. Funikulaari olikin ainoa paikka näin lokakuussa, missä jouduimme jonottamaan noin 25 minuuttia. Itse nousu tapahtui niin nopeasti, ettei ehtinyt kuin muutaman kuvan nappaamaan. 

 

Kävimme tutustumassa Budan linnassa vuodesta 1975 toimineen Unkarin Kansallisgallerian taideaarteisiin. Mielenkiintoista oli havaita, että tämän unkarilaistaidetta keskiajalta nykypäivään esittelevän museon teoksista löytyi hvyin samanhenkisiä töitä kuin Suomenkin taidemuseoiden ns. Kultakauden teokset. Esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt tai Emil Wikström tulivat joidenkin teosten kohdalla mieleen. Ovatpa taiteilijat saattaneet olla samoihin aikoihin vaikkapa Pariisissa maalaamassa kuten siihen maailmanaikaan oli tapana.

 



Museossa oli todella upeita teoksia.


         

Museosta löytyy myös  mielenkiintoisia nykytaiteen teoksia.

Kuninkaanlinnan pihassa ihastelimme vielä ennen poislähtöä Matiaksen suihkulähdettä. Tämä vuodelta 1904 oleva teos kuvaa myyttistä metsästyskohtausta 1400-luvulta. Siinä kaunis maalaistyttö Helena ihastuu kuningas Matias Corvinukseen. Veistoksen henkilöt jne on kuvattu realistisen yksityiskohtaisesti.

Kun aamulla aikaisin lähtee liikenteeseen, yhden päivä aikana ehtii paljon. Ennen lepotaukoa hotellilla teimme vielä pikavisiitin Hösök terelle eli Sankarien aukiolle. Tällä aukiolla Unkarin suurmiehet vartioivat Kaupunginpuiston sisäänkäyntiä. Aukio on suunniteltu Unkarin tuhatvuotisjuhlallisuuksiin vuonna 1896, mutta kokonaisuudessaan se on valmistunut vasta vuonna 1929. Aukiota hallitsee pylvään päässä seisova enkeli Gabriel. Jalustalle on kuvattu ruhtinas Arpad ja seitsemän heimopäällikköä ratsujen selässä. Puoliympyrän muotoiset kolonnadit antavat suojan historiallisille sankarihahmoille.

Tiistai-illan päätti upea konsertti Pyhän Tapanin kirkossa. Ohjelmistoon oli koottu itkettävän kauniit klassisen musiikin klassikot kuten Bachin Toccata, Händelin Messias-oratorion Rejoice sekä Albinonin Adagio. Lisäksi ohjelmistoon kuului myös mm. Lisztin, Vivaldin ja Mozartin teoksia. Konsertin pääsolisti oli urkuri Gyula Pfeiffer, joka esitteen mukaan on esiintynyt myös Suomessa. Häntä täydensivät viulisti, trumpetist, tenori sekä sopraano.

Keskiviikko 14.10.

Hotellin lähellä sijaitsevassa kahvilassa nautitun aamiaisen jälkeen suuntana oli perinteikäs Gellertin kylpylä. Sanotaan, että Unkarissa on yli 1000 maanalaista kuumaa lähdettä, ja pelkästään Budapestin alla noin 80. Näiden kuumien lähteiden tervehdyttäviä, mineraalipitoisia vesiä hyödyntävät kylpylät ovat kuuluneet unkarilaisten vapaa-ajan rentoutumismuotoihin aina turkkilaisaikakaudelta 1500-1600-luvuilta saakka. Erilämpöisissä altaissa, sekä ulkona että sisällä, uiskentelu olikin todella rentouttavaa. Gellertin art nouveau-tyylinen kylpylä on myös yksi Budapestin arkkitehtuurin helmistä.

Kylpylästä lähdettyämme ulkona taas satoi. Kävelimme Tonavan rantaa pitkin kohti Ketjusiltaa. Matkalla poikkesimme pieneen lääketieteen museoon, joka on perustettu tohtori Semmelweisin kotitaloon. 1800-luvun puolivälissä tohtori Semmelweis "löysi lääkkeen" lapsivuodekuumeeseen. Tuo lääke oli hygienia eli käsien klooripesu,jonka avulla synnytysosastolla äitien kuolleisuus bakteeri-infektioihin väheni huomattavasti. 

Loppupäivän satoikin sitten siihen malliin, että luovuimme tutustumisesta Margitinsaareen, ja päädyimme West End-nimiseen kauppakeskukseen. Tämä kauppakeskus sijaitsi Nyugatin rautatieaseman vieressä. Pari sataa liikettä sisältävä osotosparatiisi oli kuin mikä muu tahansa oleva kauppakeskus. Samoja liikkeitä kuin missä tahansa muussa maassa tai kaupungissa. Päivän päätteeksi illastimme vielä fine diningia tarjoilevassa ravintolassa nimeltään Lou Lou. Se sijaitsi hyvin lähellä hotelliamme, mikä oli hyvä, koska illalla taas satoi melko reippaasti. Illallisemme, joka käsitti kuohujuoman, alkuruoan, pääruoan sekä pullon punaviiniä, maksoi kahdelta 110 euroa. Ruoka oli todella maukasta ja palvelu hyvää, kuten sen tasoiselta ravintolalta voi odottaakin.

Torstai 15.10.

Meillä oli vielä melkein kokonainen päivä kaupunkiin tutustumista varten, koska lentomme Helsinkiin lähti vasta illalla seitsemän jälkeen. Pakattuamme laukkumme ja luovutettuamme huoneistomme, jätimme laukut respaan säilöön päiväksi. Pyysimme respassa myös tilaamaan meille taksin puoli viideksi iltapäivällä. Syötyämme aamiaisen taas melko lähellä hotelliamme, suuntasimme ratikalla kauppahallille. Kauppahalli sijaitsikin aivan Tonavan Pestin puoleisella rannalla saman sillan kohdalla, missä olimme edellisenä päivänä olleet Gellertin kylpylässä. Kiertelimme kauppahallissa jonkin aikaa ja ostimme kotiin vietäväksi paprikajauhetta ja salamia. Ostokset tehtyämme lähdimme hiukan mutkan kautta kävelemään kohti ostoskatu Vaci utcaa. Sinne päästyämme vasta tajusimme, että kauppahallihan sijaitsee itse asiassa sen toisessa päässä.

Tuliaiset kotiin.

Vaci utca-kadulta poikkesimme sivukadulle nimeltään Parizsi. Olimme etsineet Tripadvisorin kautta sellaista paikkaa, jossa voisimme maistella unkarilaisia viinejä, ja ehkä myöskin ostaa kotiin vietäväksi. Tämän palvelun (joka on useammankin kerran ollut reissuilla hyvä apu) kautta päädyimme Cultivini- nimiseen paikkaan. Aikamoinen yllätys oli, kun löysimme paikan ja meille kerrottaessa paikasta ja sen toimintatavoista ilmeni, että paikan omistaja on suomalainen. Niinpä lopulta saimme ihan omalla kielellämme opastuksen sekä tietoa unkarilaisista viineistä, kun paikan omistaja Reijo tuli paikalle. Noin 10 euron arvoisella kortilla saimme maistella haluamiamme viinejä haluamamme määrän teräksisistä "automaateista" eli systeemi oli nykyteknologiaa parhaimmillaan. Avatut viinipullot eivät pilaannu, koska ne eivät pääse kosketuksiin hapen kanssa. Näin ollen myös kalleimpia viinejä on mahdollista maistella. Ostimme paikan omistajan oman viinitilan tuottamaa punaviiniä sekä paria muuta punaviiniä kotiin vietäväksi.

        Rejiji oli Cultivinin omistajan oman tilan tuotteita.

Koska aikaa oli vieläkin jäljellä, päätimme pikaisesti käydä Keletin päärautatieasemalla ja sen läheisyydessä sijaitsevassa kauppakeskuksessa. Keletin rautatieasema oli syksyn aikana ollut usein esillä uutisissa pakolaisten vyöryessä Afrikasta ja Lähi-Idästä kohti Länsi- ja Pohjois-Eurooppaa. Nyt asema oli rauhallinen eikä siellä näkynyt turvapaikanhakijoita. Syy lienee siinä, että Unkari rakensi pikavauhtia rajoilleen aitaa estämään pakolaisten kulkua maan kautta muualle Eurooppaan.

Kauppakeskuksesta Arena Plaza löydettiin miehelle hajonneen lompakon tilalle uusi, sekä itse tein yhden parhaimmista reissun ostoksista, kun löysin Marco Polon neuletakin 70%:n alennusrekistä.

Hyvissä ajoin eli noin neljän maissa palasimme hotellimme respaan pakkaamaan vielä ostoksemme matkalaukkuihin. Vähän ennen puoli viittä taksi tulikin hakemaan, ja hyvä oli, että olimme hyvissä ajoin menossa kentälle, koska matkaan kului lähes tuplasti aikaa verrattuna lauantai-iltaan. Vaikka olimme tehneet Finnairin lennon lähtöselvityksen mobiilisti, saimme jonottaa samalle lähtöselvitystiskille matkalaukkuinemme kuin muutkin. Eikä tiskejä ollut kuin kaksi, ja toinen oli business-luokkaan. Onneksi se alkoi ottaa kuitenkin vastaan myös tavallisia kuolevaisia. Hyvin ehdimme kuitenkin matkatavaroiden luovutuksen ja hyvin perusteellisen ja tarkan turvatarkastuksen jälkeen tuhlaamaan loput forintit kentän kaupoissa, ja vähän eurojakin. Lento kotimaahan saattoi alkaa. Lento sujuikin joutuisasti myötätuuleen, joten olimme Helsingissä noin vartin verran etuajassa. Hyvää mieltä paluulennolla sai aikaan myös lentokapteeni, joka puhui leviää (ja ihan parasta) Oulun murretta:)

Pyhän Tapanin kirkko näkyy taustalla.