Menikö loma suorittamiseksi?

Ensimmäisistä teksteistäni varmasti joku asiantuntija toteaisi, että kyseessä on suorittajan kesäloma. Onhan sitä tullut puuhailtua monenlaista, mutta siitä syystä en omasta mielenterveydestäni ja hyvinvoinnista olisi huolissaan. Olen vain tyypiltäni puuhailija, ja olen mennyt naimisiin samanlaisen  miehen kanssa. Itsestäni voin todeta, että,  jos minulla ei ole mielekästä ja mieluisaa tekemistä, masennun.

Ammatinvalintani puolesta olen siinä "onnellisessa asemassa", että kesällä vapaata työstä on melkein yhtä paljon kuin lukion opiskelijoilla. Ehdin siis kesällä tekemään monenlaista. Kouluvuoden aikana työ vie leijonanosan ajasta, ja silloin esimerkiksi kodin kunnostus tms työt jäävät tosi vähälle. Siksi nautinkin kesällä tavallisistakin kodin askareista, kun niitä voi tehdä omassa tahdissaan.

Olen minä tämänkin kesän aikana kuitenkin oikeasti myös lomaillut: lukenut useita kirjoja, katsonut elokuvia tai tv-sarjoja, käynyt matkoilla jne. Nyt viimeiset kolme viikkoa ovat olleet luksusta myös siinä mielessä, että aamulla olen saanut nukkua miehen ja tyttären lähtiessä töihin. Vaikka en ole nukkunut yleensä juuri kello kahdeksaa pidempään, olen saanut yksikseni keitellä aamukahvit ja nauttia aamupalan sanomalehden kera keittiönpöydän ääressä. Ulos terassille ei ole tarennut mennä yhtenäkään aamuna.

Eilen ja tänään oli jälleen varsinaiset urakointipäivät. Eilen öljysin puutarhakalusteet ja terassin lattian. Tänä aamuna kävin kuistin lattian kimppuun. Öljy loppui kesken, mutta hain sitä kaupasta lisää, kun tein pienen shoppailureissun naapurikuntiin kirppareille. Tikkurilan Valtti kaluste- ja terassiöljy ruskeana ensin näytti terassilla ja kuistilla kovin tummalta, mutta kuivuttuaan sävy oli oikein kaunis. Eilen puuhastellessani minulla pomona naakka, joka siipirikkonsa vuoksi on asustellut pari viikkoa joko meidän tai naapurin pihassa. Siinä se kuopsutteli kukkapenkissä tai lennähti kiven tai keinun päälle katselemaan puuhiani.

Tänään, kun olin saanut kuistin valmiiksi, päätin vielä maalata remontin kourissa olevan varaston sisäseinät.

Nyt ne on kertaalleen maalattu, ja taas loppui maali. Maalikauppaan siis taas huomenna! Kun välillä tehtiin grillipizzaa ruoaksi, niin maalausurakka kesti iltayhdeksään saakka. Huomenna maalaus toiseen kertaan, sitten varmasti seinät näyttävät hyvältä.

Grillipizzaa teimme ensimmäisen kerran kaasugrillissä, kun viime viikolla ostin alennusmyynnistä pizzakiven grilliimme. Pitihän sitä heti ehtiä kokeilemaan. Pizzan teko oli oikeasti helppoa. Paistamisen kanssa oli vähän kokeilua, kun joissakin ohjeissa neuvottiin sammuttamaan keskimmäinen kaasupoltin, toisissa taas ei mainittu mitään sellaisesta. Hyvää pizzasta kuitenkin tuli.

Perheemme grillimestari on mieheni, itse en ole oskaan käyttänyt grilliä. Nyt kun olemme keväällä hankkineet uuden grillin, olen luvannut itselleni, että opettelen sen käytön. Olen aina vähän pelännyt kaasupullon kanssa toimimista.

Lopputulos näytti tältä. Täytteenä pizzassa oli ilmakuivattua kinkkua ja rucolaa tomaattikastikkeen ja juuston lisäksi. Pohja oli aivan peruspizzapohja durumvehnäjauhoista.

Heinäkuisen lomaviikon varrelta: remonttia yms.

Viikko on mennyt suurelta osin puutarhatöissä ja varastoremontin parissa. Puutarhatyöt on nyt saatu päätökseen. Harmittavaa oli se, että ainoa luumupuu oli kaadettava, koska se oli suurelta osin kuollut, enää vain yhdessä oksassa oli vihreitä lehtiä. No, suunnitelmissa on hankkia tilalle uusi.

Viime sunnuntaina sadepäivän ratoksi tehtiin reissu Tampereen Ikeaan. Sieltä mukaan tarttui pienoiskasvihuone. Ostin siihen muutamat yrtit kaupasta. Basilika ja timjami näyttävät sopeutuneen hyvin, mutta rucola on vielä vähän nuutunut. Saa nähdä lähteekö se kasvamaan vai ei.

Autotalli-varaston remontti jatkuu jo toista kesää. 1960-luvulla rakennettu rakennus sisälsi nykymittapuun mukaan liian pienen autotallin, puuvaraston, kellarin ja jo käytöstä poistetun saunan pesu- ja pukutiloineen. Nyt autotalli on jo laajennettu ja toisen pään vanhasta saunasta yms. on purettu tarpeettomia väliseiniä jne., jotta saamme sinne toimivampaa ja käytännölisempää varastointitilaa. Omakotitalossa asuessa kun on kaikenlaista varastoitavaa: puutarhakalusteita, erilaisia työvälineitä, grilliä jne. jne. Minun osuuteni remontissa tällä viikolla on ollut siivoaminen. Olen pessyt ikkunat, joita ei varmasti oltu pesty muutamaan kymmeneen vuoteen. Lisäksi pesin höyrypesurilla katot ja seinät hionnan jälkeen. Jätämme kattoon ja seiniin kauniit vanhat panelit, jotka maalaamalla uudistamme. Myös vanhat kauniit ikkunat jäävät sellaisenaaan. Viime syksynä hankittu Kärcherin höyrypesuri oli jälleen oiva peli tässä puuhassa. 

Kaivettuani höyrypesurin esille komerosta, päätin samalla käyttää sitä toiseenkin tarkoitukseen. Työkaverini vinkistä höyrytin sillä ontelokuteesta virkkaamani matot. Se oli todella kätevää, paljon helpompaa kuin höyrysilitysraudalla. Nyt on kaksi harmaata mattoa valmiina.

Matot on virkattu Novitan ohjeella Virkattu pyöreä matto. Ohjeessa on käytetty Tuubi-lankaa, mutta minä tein matot trikookuteesta. Ohje löytyy seuraavasta osoitteesta:

http://www.novita.fi/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=94444

Käsitöitä, askartelua jne sadepäivien ratoksi

Viileän ja sateisen kesän vuoksi on tullut tehtyä aikaisempia kesiä enemmän käsitöitä. Puutarhassa puuhailukaan ei kiinnosta, jos on kovin kylmää. Käsitöitä tehdessä voi samalla katsoa tv:tä ja digiboxille talven aikana tallennettuja ohjelmia. Olenkin katsonut jo useamman tv:stä tulleen sarjan kaikki jaksot peräjälkeen samalla virkaten sohvannurkassa. Myös kirpputoreilla kiertelyä olen harrastanut, koska välillä on oikeasti päästävä ulos, pois kotoa, muuten tulee aivan mökkihöperöksi.

Pari päivää sitten löysin kirpputorilta etsimäni ison, vanhan lasitölkin. Olin jo aikaisemmin ostanut Pentikin liikkeestä metallisen kynttilätelineen, jonka voi laittaa lasipurkin päälle. Nyt on valmiina kynttilälyhty ulos terassille. Nyt odottamaan vain elokuun lämpimiä, pimeitä iltoja!

Maksoin tölkistä 12 €.

Olin ostanut kirpparilta myös partyliten kynttilän, mutta ei se oikein sopinut mielestäni, vaan vaihdoin tilalle valkoisen kynttilän. Mustaraitainen kynttilä päätyy toki käyttöön olohuoneeseen.

                 

Laitoinpa kokeeksi kynttilän palamaan. Kaunis se on, vaikka kuva ei ainna oikeutta lasitölkin vihertävälle värille. Kyllä nyt oikein jo odottaa hämärtyviä iltoja.

Innostuin askartelemaan myös maalta tuomastani piikkilangasta - puutarhatöiden välissä. Ostin torilta pienen betonista tahdyn sydämen neljällä eurolla, ja se sopi mielestäni hienosti piikkilangasta vääntelemääni kranssiin. Piikkilangan vääntely ei ollujt aivan helppoa, koska lanka oli jo aika ruostunutta. Pihdeillä tiukasti vääntäen se tahtoi napsahtaa poikki. Sijoitin ostamani sydämen kranssiin "väärinpäin". Sydänten tekijä oli varmasti ajatellut, että näkyville tulee se puoli sydämestä, missä on kuviointia. Minun mielestäni kuitenkin, ainakin nyt, kauniimpi oli sydämen rosoisempi puoli. Mutta eikö sitä niin sanota, että kauneus on katsojan silmissä.

Sijoitin kranssin pergolaamme.

Viikonlopun kunniaksi tein pergolan pöydälle myös kukkakimpun puutarhamme kukkasista. Pioni, peurankellot ja keijuangervon kukat tuovat vähän väriä ja ne sopivat oikein hyvin kirpputorilta neljällä eurolla ostettuun maljakkoon.

Puutarhahommia

Lomareissut on tehty, ja nyt on aika ryhtyä puutarhatöihin. Jokakesäinen istutusalueiden läpikäynti: kanttaus, rikkaruohojen poisto sekä liikaa leviävien kasvien vähentäminen. Kiinalainen sananlasku sanoo, ettei mikään ole tärkeämpää kuin puutarhanhoito. Mielestäni se on hyvä sanonta, vaikka onhan sitä kaiketi jatkettu, ettei sekään ole niin tärkeää. Puutarhaa hoitaessa mieli lepää, vaikka kädet tekevät työtä. Samalla voi ajatella asioita, vaikeitakin - ja niitähän ei ole viime aikoina puuttunut.

Muutama vuosi sitten löytynyt Fiskarsin kanttauslapio on ollut hintansa arvoinen ostos. Istutusalueiden kanttaus on sen avulla tosi helppoa.

Aikaisemmin, kun yritti lapiolla, vaikka aika suorateräinenkin, ei reunaa saanut suoraksi oikein millään. Perfektionisti kun on joissakin asioissa:)

Köynnöshortensia nousee omenapuun runkoa. Hyvin se on kasvanut, mutta kukkia ei ole vielä ollut. Millähän sen saisi kukkimaan?

Irikset kukkivat kauniisti.

Tarhakurjenpolvi viihtyy vaahteran alla.

Nauhukset, varjoliljat ja poimulehti viihtyvät puolestaan omenapuun alla. Niiden leviämistä pitäisi jo rajoittaa.  

Peurankello alkoi kukkia saarnipuun alla.

Viime kesänä istutetussa suklaakirsikassa on jo useita raakileita.

Poimulehden kukka on kovin vaatimaton, mutta kuitenkin kaunis. Lehdet ovat myös erittäin kauniit.

Kesäkurpitsa kukkii, ehkä satoakin on odotettavissa. Kesän viileyden vuoksi sato on myöhässä.

Pikkuruisella kasvimaallani kasvaa sipulia, pinaattia, herneitä, porkkanaa, salaattia, tilliä ja punajuurta. Punajuuren siemenet itivät tänä vuonna erittäin huonosti. Viileä kevät ja kesä lienevät syynä.

Puutarhahoitofilosofiani on se, etten millään raskisi heittää kompostiin kasvien alkuja, kun joudun liiallisen leviämisen estämiseksi niitä poistamaan. Usein laitankin  niitä purkkeihin tai ruukkuihin ja jakelen sukulaisille ja ystäville. Suuri osa puutarhani kasveista on tämän vanhan talon alkuperäisiä kasveja. Mahdollisesti vuosikymmeniä vanhoja. Kun aikanaan ostimme tämän vanhan talon, jossa asumme, sen piha oli villintynyt viidakko. Ikääntyneet asukkaat eivät olleet enää jaksaneet hoitaa isoa pihaa. Pala palalta olen raivannut ja rakentanut siitä uuteen uskoon käyttäen lähestulkoon kaikkia niitä kasveja, mitä pihasta on löytynyt. Olen seuraillut, mitkä kasvit viihtyvät missäkin ja antanut niiden itse valita paikkansa. Jonkin verran olen toki joutunut siirtämäänkin kasveja paikasta toiseen, kun olen huomannut, ettevät ne oikein menesty. Siksi puutarhani ei ole vieläkään valmis, vaikka olemme asuneet talossa jo 15 vuotta. Tuskin se koskaan valmiiksi tuleekaan!

Reissussa Oulun seudulla

Kesälomamatkailu jatkuu. Muutaman päivän kotona olon jälkeen tie kutsuu jälleen. Kun nurmikko oli leikattu ja edellisen reissun pyykit pesty, oli taas aika lähteä. Matkalla Ouluun harrastimme geokätköilyä etsimällä muutama matkan varrelle osunut kätkö. Samalla sai välillä liikkua pitkän autossa istumisen vastapainoksi. Kaksi kätköä löytyi helposti, mutta Vaskikello ei antautunut, vaikka pidettiin tuumaustauko etsimisen välissä kanasalaattia syöden perinteikkääsä Vaskikellon kahvilassa.

Ensimmäinen kätkö löytyi suhteellisen helposti
Uuraisilla Kynkkälän raittiusseuran talon maisemista.

Toinen kätkö löytyi Äänekoskelta, Lintulahden Neste Oli-huoltoasemaa vastapäätä. Maisema oli kaunis, mutta järven rannan koivut oli suorastaan raiskattu aivan kamalan näköisiksi. Nämä riivityt ja raastetut koivut eivät kauan elä.

Suomen keskipisteessä, Siikalatvan Leskelässä, kätkö ei suostunut antautumaan. Laavun paikka Lamujoen rannalla oli kuitenkin kaunis.

Myöskää Oulun kaupunginarkisto- kätkö ei löytynyt, mutta löytyipä aivan uusi rakennus ja sen edustalla olevat hauskannäköiset patsaat.

Sukuloinnin ja ostosten lisäksi Oulussa tuli käytyä syömässä kreikkalaisessa ravintolassa eli Kirkkokadulla sijaitsevassa Grecianissa. Tämä kreikkalainen ravintola oli äänestetty keväällä parasta kreikkalaista ruokaa Suomessa tarjoavaksi ravintolaksi. Tämä täytyi käydä testaamassa ja hyväähän ruoka oli. Paikka oli aika täynnä asiakkaita perjantai-iltana, mutta pääsimme kuitenkin ruokailemaan ilman pöytävarausta. Söimme alkuun alkupalalautasen, johon valitsimme 4 erilaista alkupalaa: kreikkalaista salaattia eli horiatiki salata, viinilehtikääryleitä eli dolmades, halloumijuustoa ja juustotäytteisiä minipaprikoita. Pääruoaksi otimme rosvopaistia, kleftiko, tsatsikin  ja pitaleivän kera. Juomana tietysti punaviiniä. Jos olisi voinut syödä ulkona ja olisi ollut lämmin, olisi todella voinut kuvitella olevansa Kreikassa.

Paluumatkalla kotiin etsittiin vielä muutama geokätkö. Kotona sitten odottivatkin taas samat arkiaskareet: pyykinpesu, siivous ja nurmikon leikkuu. Myös kukkapenkit vaatisivat rikkaruohojen poistoa, mutta se jääköön seuraavalle viikolle.

Näin kaumiin maiseman ääreltä löytyi viimeisin etsitty geokätkö. Kohde oli Lestijoki, Niskankorpi.